Harjoittelu

Jokaisen ampumaurheilua aloittavan tulisi lukea SAL:n Internet-sivut ampumaurheilun harjoittelusta. Vaikka nämä ohjeet ovatkin nimellisesti osoitettu nuorille ampujille, niissä annetut ohjeet pätevät kaikille ampumaurheilun harrastajille.

Kuten kaikissa taitolajeissa, hyvään ampumasuoritukseen tarvitaan sekä ampumatekniikan hallitsemista että riittävää fyysistä peruskuntoa ja lajikestävyyttä. Perinteisissä ampumalajeissa tarvitaan staattista voimaa, eli lihaskestävyyttä, aseen pitämiseksi riittävän liikkumattomana laukaisun ajan. Lihaskestävyyttä tarvitaan ampujan koko keholta, ei vain lihaksilta jotka pitelevät asetta: kuinka ampujan kannattelema ase pysyisi paikoillaan, jos ampujan käsiä kannattelevat jalat ja keskiruumis huojuvat holtittomasti? Ampumaharrastusta aloittavalla ei välttämättä ole riittävää fyysistä kuntoa ampumatekniikan vaatimilla osa-alueilla, vaikka omaisikin muutoin hyvän fyysisen kunnon. Tästä syystä ampumaharrastus kannattaa aloittaa maltillisesti, yrittämättä saavuttaa suuria harjoitusmääriä heti alussa. Tämä pätee erityisesti pistooliammuntaan. Ampumaharrastus ei vaadi aktiivista lenkkeilyä tai punttisaliharjoittelua, mutta niistä voi olla hyötyä (koska ne kehittävät peruskuntoa).

Nuoret ampujat aloittavat harjoittelun tavallisesti tuen avulla. Tällä tavoin he voivat keskittyä harjoittelemaan ampumatekniikkaa – tähtäystä ja liipaisua – kunnes he ovat saavuttaneet riittävän fyysisen kunnon siirtyäkseen ampumaan ilman tukea. Alle 15-vuotiaat käyttävät tukea myös kilpailuissa. Muidenkin aloittavien ampujien kannattaa aluksi kokeilla ampumista tuen avulla.

Ampumatekniikkaa harjoitellaan toistamalla teknisesti oikein toteutettua suoritusta. Suoritusmäärien kertyessä tekniikka opitaan uudeksi taidoksi joka voidaan suorittaa miettimättä sen jokaista yksityiskohtaa, kuten pyörällä ajaminen. Aluksi harjoittelussa keskitytään tekniikan yhden osa-alueen oppimiseen, esimerkiksi ampuma-asennon tai tähtäyksen oppimiseen, aivan kuten pyörällä ajamista harjoitellaan aluksi apupyörien avulla. Tässä vaiheessa ei vielä kiinnitetä paljoa huomiota varsinaisiin osumiin, vaan siihen miten ne saavutettiin. Se mitä tekniikan osa-aluetta ampuja kulloinkin harjoittelee ei ole sivustakatsojalle välttämättä mitenkään ilmeistä, vaan suoritus näyttää aina hyvin samanlaiselta – mutta tulokset eivät. Vasta kun kaikki ampumatekniikan osa-alueet on tällä tavoin harjoiteltu erikseen, niitä harjoitellaan kokonaisuutena. Vasta tällöin tarkkaillaan osumia taidon mittarina. Tällöin sivustakatsoja saattaa nähdä ampujan tulosten äkillisesti edistyvän.

Vanhoista tavoista voi olla vaikea päästä eroon, varsinkin suorituksissa jotka tehdään miettimättä niitä tietoisesti. Tästä syystä ampumaharjoittelussa kannattaa alusta alkaen harjoitella ampumateknisesti oikeita suorituksia; kun ampumasuoritus on opittu väärällä ampumistekniikalla, sen vaihtaminen ampumateknisesti oikeaan suoritukseen vaatii enemmän harjoittelua kuin mitä tarvittiin väärän tekniikan oppimiseen. Oikeaoppinen ampumatekniikka voi aluksi tuntua luonnottomalta, koska täysin paikoillaan pysyminen ei ole ihmiselle luonnollinen olotila. Ampumateknisesti oikeita suorituksia toistettaessa myös sen tarvitsemat lihakset vahvistuvat, ja teknisesti oikeanlainen suoritus vaatii vähemmän voimaa kuin vääränlainen tekniikka, mikä osaltaan mahdollistaa harjoitusmäärien kasvattamisen.

Toisin kuin pyörällä ajaminen, taito hyvään ampumasuoritukseen ei säily ilman harjoittelua.