Ampumatekniikka

Ampumatekniikan perusteet

Ampumatekniikan tärkeimmät osa-alueet ovat:

ampuma-asento
tähtäys
liipaisu
Ampuma-asento riippuu ampumalajista, mutta tähtääminen ja liipaiseminen ovat kaikissa lajeissa samanlaiset (ottaen huomioon käytettävien aseiden väliset erot).
SAL:n kotisivuilta löytyy tietoa seuraavien ampumalajien ampuma-asennoista:

Ilmakivääri
Pienoiskivääri
Ilmapistooli

Tähtääminen

Molemmat silmät auki

Tähdätessä kannattaa pitää molemmat silmät auki, koska toisen silmän sulkeminen aiheuttaa rasitusta myös avoimena pidetyssä silmässä.

Kohdistaminen

Ennen kuin tarkan tähtäämisen voidaan odottaa tuottavan tarkkoja osumia, tähtäimet täytyy kohdistaa. Kohdistaminen täytyy suorittaa jokaiselle ampujalle erikseen, ja lisäksi kohdistaminen täytyy suorittaa vähintään kerran jokaisessa harjoituksessa, harjoituksen alussa. Kohdistamista saattaa joutua korjaamaan myös harjoituksen aikana.

Kohdistamisessa ampuja valitsee taululta pisteen johon hän haluaa tähdätä, tähtää sitä kohti, ja ampuu laukauksen. Seuraavaksi luodin tekemää osumapistettä verrataan taulun keskipisteeseen, ja tähtäimiä säädetään siten että osumapiste siirtyy taulun keskelle. Tarvittaessa tätä toistetaan. Ampuja voi siis valita mihin kohtaan taulua hän haluaa tähdätä, ja tähtäimet säädetään siten että osumat ovat taulun keskellä.

Aseissa joissa tähtäimet koostuvat kahdesta eri osasta, ampujaa lähempänä oleva osa on hahlo, ja ampujasta kauempana oleva osa on jyvä. Tähtäinten kohdistaminen suoritetaan säätämällä hahlon sijaintia (suhteessa jyvän sijaintiin). Tähtäinten kohdistamisessa voidaan käyttää seuraavaa muistisääntöä. Kuvittele että hahlo on kiinni vaakatasossa olevan ruuvin puolivälissä. Kun ruuvia pyöritetään kiinni (myötäpäivään), ruuvi liikkuu eteenpäin, ja hahlo sen mukana. Vastaavasti kun ruuvia pyöritetään auki (vastapäivään), ruuvi liikkuu taaksepäin, ja hahlo seuraa mukana. Hahloa säädetään sivusuunnassa pyörittämällä hahlon kyljessä olevaa ruuvia tämän muistisäännön mukaisesti. Hahlon kyljessä näkyvä ruuvin kanta vastaa muistisäännön ruuvin kantaa. Hahloa säädetään korkeussuunnassa vastaavalla tavalla, siten että ruuvi osoittaa alaspäin.

Hahlo siis siirtyy vasemmalle kun hahlon kyljessä olevaa ruuvia pyöritetään myötäpäivään, ja oikealle kun ruuvia pyöritetään vastapäivään. Hahlo siirtyy alaspäin kun hahlon päällä olevaa ruuvia pyöritetään myötäpäivään, ja ylöspäin kun ruuvia pyöritetään vastapäivään.

Useimmat tähtäimet toimivat tämän periaatteen mukaisesti, mutta joissakin tähtäimissä toinen tai molemmat kohdistussuunnat toimivat päinvastoin.

 

kohdistus

Hahlon siirtämisen vaikutuksen havainnollistaminen Kun hahloa siirretään vasemmalle, ja tähdätään samaan pisteeseen kuin aiemmin, osumapiste siirtyy vasemmalle. Kun hahloa nostetaan ylöspäin, ja tähdätään samaan pisteeseen kuin aiemmin, osumapiste siirtyy ylöspäin. Hahloa tulee siis siirtää siihen suuntaan johon osumien halutaan siirtyvän.

Jos osumapiste on taulun keskipisteen vasemmalle puolella, hahloa tulee siirtää oikealle (säätöruuvia käännetään vastapäivään); vastaavasti jos osumapiste on taulun keskipisteen oikealla puolella, hahloa tulee siirtää vasemmalle (säätöruuvia käännetään myötäpäivään). Jos osumapiste on taulun keskipisteen alapuolella, hahloa tulee nostaa ylöspäin (säätöruuvia käännetään vastapäivään); vastaavasti jos osumapiste on taulun keskipisteen yläpuolella, hahloa tulee laskea (säätöruuvia käännetään myötäpäivään).

Kohdistuksen ajaksi aseen voi tukea jonkinlaista tukea vasten. Tällöin täytyy yrittää pitää silmän etäisyys (ja sijainti) hahlosta samanlaisena kuin varsinaisen ammunnan aikana, koska etäisyyden muuttuminen saattaa siirtää osumapistettä. Myös aseen mahdollisen kallistuksen tulee olla kohdistuksen aikana samanlainen kuin itse ampumasuorituksessa, koska myös aseen kallistaminen siirtää osumapistettä.

Avotähtäimet

avoTähtäinkuva avotähtäimillä Avotähtäimissä ampujaa lähempänä oleva (leveä) osa on hahlo, ja ampujasta kauempana oleva (kapea) osa on jyvä. Avotähtäinten tähtäinkuva muodostetaan suuntaamalla ase siten, että jyvä näkyy keskellä hahlossa olevaa matalampaa kohtaa, ja että jyvän kärki on samalla korkeudella kuin hahlon reunat. Tässä tähtäinkuvassa tähtäyspiste, eli piste joka sijoitetaan taululla siihen kohtaan johon halutaan tähdätä, on hahlon kärjessä. Perinteisissä ampumalajeissa ampujat usein kohdistavat avotähtäimet siten, että tähtäyspiste on sivusuunnassa keskellä taulun mustaa keskiötä, ja korkeussuunnassa vähän mustan keskiön alapuolella, siten että jyvän kärjen ja taulun keskiön väliin jää jonkin verran tilaa. Tällä tavoin heidän ei tarvitse tähdätä mustilla tähtäimillä taulun mustan keskiön päällä. Tähtäimet on helpompi erottaa valkoista taustaa vasten.

Diopteri

diopterTähtäinkuva diopterilla Ilma-kivääreissä ja pienoiskivääreissä käytetään diopteri-tähtäimiä. Näissä tähtäimissä hahlo on suurempi kuin avotähtäimissä, ja peittää muualta kuin jyvän suunnalta tulevan valon. Hahlossa on pieni reikä, jonka läpi jyvää katsotaan. Tämän rei’än pieni koko toimii kuin suurennuslasi, ja suurentaa silmään tulevaa kuvaa jyvästä (valon diffraktio-ilmiön vuoksi). Diopteri-tähtäinten jyvässä on pieni tunneli (jyvätunneli), jonka halkaisija on valittu siten, että hahlon läpi katsottaessa tämän tunnelin seinämät jäävät vähän (ympyrän muotoisen) näkökentän ulkopuolelle. Jyvätunnelin sisällä on pienempi rengas (rengasjyvä), joka on kiinnitetty jyvätunnelin keskelle joko näkyvillä vaakasuorilla kiinnikkeillä, tai läpinäkyvällä muovikalvolla. Tämän renkaan koko on valittu siten, että tähtäinten läpi katsottaessa sääntöjen mukaisen taulun musta keskiö näyttää ympyrältä jonka halkaisija on hieman tämän renkaan sisähalkaisijaa pienempi. Diopterin tähtäinkuva muodostetaan siten, että jyvätunnelin sisällä oleva rengas asetetaan keskelle ympyrän muotoista näkökenttää, ja taulun musta keskiö asetetaan keskelle jyvätunnelin sisällä olevaa rengasta. Tässä tähtäinkuvassa tähtäyspiste on sisemmän renkaan keskellä. Huomaa että kaikkien kolmen ympyrän keskipisteiden tulee olla samassa pisteessä, jotta tähtäinkuva on hyvä. Jos jyvätunnelin sisällä oleva rengas ei ole keskellä ympyrän muotoista näkökenttää, tämä vastaa avotähtäinten tilannetta jossa jyvä ei ole keskellä hahlon matalampaa kohtaa, jolloin ase on vinossa. Tällöin osuma ei ole taulun keskellä, vaikka jyvä olisikin oikein suunnattu.

Liipaisu

Hyvin tähdätyn laukauksen ehtii vielä pilaamaan huonolla liipaisulla.

Etusormi asetetaan liipaisimelle siten, että vain etusormen kärjen ja ensimmäisen (uloimmaisen) nivelen välinen alue koskettaa liipaisinta. Etusormen muiden osien ei tule koskettaa asetta, paitsi sen verran kuin on tarpeen jotta aseen kahvasta saadaan riittävä ote.

Liipaisu suoritetaan siten, että liipaisinta puristetaan etusormella hallitusti suoraan taaksepäin, kunnes ase laukeaa. Tätä kutsutaan puristavaksi laukaisuksi. Puristavaa laukaisua ei suoriteta siten, että koko kättä puristetaan nyrkkiin; tämä voi kääntää asetta sen verran että osuma on sivussa. Laukaisu tulisi suorittaa mahdollisimman pienellä määrällä liikettä. Vain etusormi liikkuu hallitusti suoraan taaksepäin.

Liipaisu on epäonnistunut jos se suoritetaan nykäisemällä, eli jos liipaisinta nykäistään nopeasti taaksepäin jotta ase saataisiin laukeamaan nyt. Tämä nykäiseminen heilauttaa asetta sen verran, että se ei enää osoita siihen pisteeseen jota kohti ase haluttiin laukaista. Nykäisyn aiheuttama virhe osumapisteessä ei ole samanlainen jokaisella liipaisulla, joten laukaisua ei voida suorittaa tähtäämällä sopivasti ohi, ja sitten nykäisemällä.

Liipaisussa tapahtuva liipaisimen liike jakautuu kolmeen osaan:

etuveto
laukaisukynnys
jälkiveto
Liipaisinta puristettaessa se liikkuu aluksi kevyesti, eikä ase vielä laukea. Tämä on liipaisimen etuveto. Sen jälkeen liipaisimessa tuntuu selvästi enemmän vastusta. Tämä on laukaisukynnys. Välittömästi kun liipaisin on ylittänyt laukaisukynnyksen ase laukeaa. Tämän jälkeen liipaisin liikkuu vielä jonkin verran taaksepäin kevyesti, kuten etuvedon aikana. Tämä on liipaisimen jälkiveto. Liipaisimen etuveto ja/tai jälkiveto voivat olla häviävän pieniä, jolloin näitä ei käytännössä ole lainkaan. Monissa aseissa (etenkin tarkkuusaseissa) etuvedon ja jälkivedon pituutta voidaan säätää.
Laukaisukynnyksen vastuksen voimakkuus, ja matka jonka liipaisinta on puristettava tätä kynnystä vasten, vaihtelee eri aseissa. Tarkkuusaseissa laukaisukynnyksen vaatima puristusvoima mitataan grammoissa, ja palvelusaseissa (kuten iso-kaliiperiset pistoolit) laukaisukynnys mitataan kilogrammoissa. Laukaisukynnystä voidaan tavallisesti säätää, mutta muissa kuin tarkkuusaseissa tämä vaatii todennäköisesti säädön teettämistä asesepällä. Aloittavien ampujien on toisinaan vaikea tunnistaa tarkkuusaseiden kevyttä laukaisukynnystä, vaan heistä tuntuu että ase laukeaa välittömästi kun liipaisimeen vähänkin koskee.

Käytettäessä puristavaa laukaisua ampuja voi tähdätä aseen taulua kohti, puristaa liipaisinta etuvedon verran taaksepäin (kunnes laukaisukynnys tuntuu liipaisimella), hienosäätää tähtäyspisteen oikealle paikalleen, ja lopuksi puristaa liipaisin hallitusti laukaisukynnyksen yli. Ampuja päättää milloin hän aloittaa aseen laukaisemisen (puristavasti), mutta ei sitä milloin ase lopulta laukeaa; liipaisinta puristetaan kunnes näin tapahtuu. Tällä tavoin ase laukeaa melko pian sen jälkeen kun ampuja on päättänyt laukaista aseen, koska liipaisin on jo valmiiksi laukaisukynnyksellä, mutta liipaiseminen ei häiritse tähtäämistä. Tähtäyspiste voi silti ehtiä heilahtamaan laukaisupäätöksen jälkeen ennen kuin ase laukeaa.

Turvallisuussyistä ampujan kannattaa pitää sormi pois liipaisimelta, kunnes hän on aloittanut tähtäyksen. Toiminnallisissa ampumalajeissa säännöt vaativat tätä. Edes tähtäyksen alettua ampujalla ei ole kiire saada sormeaan liipaisimelle; siitä ei ole apua tähtäykseen.